lauantai 9. heinäkuuta 2011

Iron Maiden @ Olympiastadion 8.7.2011

No huhhuh johan oli reissu.. Ei tuu toista samanlaista ihan heti varmaan vastaan? :D Asia jos toinen meni ihan päin helvettiä, ja loppujen lopuksi vain puolet keikasta tuli nähtyä.

Lähettii jonottaa kaheksalta Venlan kanssa, saavuttii joskus puol ysin maissa. Nähtii Iidaa ja Kaisaa ja asetuttiin taloks siihen parkkipaikalle. Kuuntelin siin maatessani vieressä olleiden jätkien mielenkiintosia juttuja ja bändivisaa. Mietin koko ajan "Sanokaa nyt joku Led Zeppelin!" kun ne yritti kuumeisesti keksiä L-kirjaimella alkavaa bändiä... Vaan eivät sanoneet. Niitte puujalkavitsit oli tyhmyydessää niin uskomattomia et hykertelin niille itekseni :D

Ei menny aikaakaan ku järkkäri otti meijät ekalle jonotus ns. "alueelle" eli semmoseen nauhalla rajattuun karsinaan. Niit oli siin varmaa 5 rivissä, ja me oltii siin joka avattais ensimmäisenä.

Päädyttiin istumaan Venlan kanssa taas samojen ukkojen viereen, ja tutustuttiin niihin vähän lähemmin. Siinä oli yks Lohjalainen ja pari Kontulasta, hupaisia tyyppejä. Ne ei ollu uskoo korviaan ku yritin takoo niitte päähän et oon täyttämässä vasta 17 eli ne ei oo mitenkää voinu nähä mua missää Tiksin huudeilla ryyppäämässä parikymppisten seurassa :'D Siinä tuli vaikka mitä jutskattua ja hauskaa oli. Mulla ja sil lohjalaisella oli mm. väittely kumman puhelimen taustakuva on söpömpi. Tietenki mä tiiän et mun puhelimen Axl Rose voitti sen puhelimen Himin logon iha 6-0 :)

Niin tietenkin siellähän oli myös ihan vitun kuuma. Lämpöö oli varmaa joku + 30 puolen päivän aikaan varjossa, ja me jonotettiin tietenki se koko helvetin 8 tuntia täydessä auringon paahteessa. Ei siinä kymmenen maissa voinut muuta ku heittää paidan pois ja lainata uusilta tuttavuuksilta aurinkorasvaa vähän väliä. Mut oli se kyllä paljon viileempää pelkis rintsikoissa hillua, ei siinä jaksanu enää pikkuseikoista välittää. Jossaki vaiheessa lokkikin pasko mun päälle, tää on taas tätä mun tuuria.

Hesereissun ja tunnin ryysiksessä seisoskelun jälkeen päästiin turvatarkastuksista läpi ja VARJOON. Se oli kyl yks parhaimmista jutuista. No, sit se sisäänpääsy kusi joittenki ongelmien takia, ja meijät päästettiin klo 17.50 sisään about 50 minuuttia aikataulusta myöhässä. Siitä alkoki sit jo valmiiks hikisenä maratonjuoksu stadionin toiseen päähän lavan luokse.

Päästiin johonkin parin metrin päähän lavasta. Päätettiin istua maahan muiden seistessä, siel jaloissa oli paljon viileempi ku auringossa ja hapettomassa ihmisryysiksessä. Vähän ennen Cooperii noustiin ylös ja oltiin ajauduttu jo lähemmäs lavaa ja keskemmälle. Cooper veti hyvän setin vaikka siinä sattukin pientä accidenttii kesken keikan, kun No More Mr. Nice Guyn aikana se koko meijän rivi kaatu nurin :D Ite en lentäny iha kokonaa maahan, tosin jonkun päälle. Se oli tosissaan ihan ku dominojono ois kaadettu, tiä sit mitä vittuu joku valopää oli siel sivussa saanu päähänsä töniessään apinan raivolla -.- Sit mä vähän ragesin porukalle siinä ympärillä, kaikkien käytös ja rynniminen oli niin vittumaista. Settilistaa:

The Black Widow
Brutal Planet
I'm Eighteen
Under My Wheels
No More Mr. Nice Guy
Hey Stoopid (todellakin keikan teemabiisi!)
I'll Bite Your Face Off
Feed My Frankenstein
Poison
Wicked Young Man
Killer
I Love the Dead
School's Out


Oli kyl ihan huippua kun laulettiin School's Outin outrossa Another Brick In The Wallia :D Cooperin jälkeen sai hetken ajan huokasta helpotuksesta ja annoin mun silmälasit Venlalle turvaan. En pitäny mitään laseja päässä kun ne oli ihan viittä vaille meinannu mennä rikki siinä rytinässä. Sielä näky joitaki tuttuja meijän koulusta ja lisäks tietenki Iida, Kaisa ja Julle.

Ennen Maidenin alkuu mulla alko olee epäinhimillisen tukalat olot siinä 5. rivissä. Koulusta tuttu Heikki sattu olemaan just mun edessä ja mun takana oli ystävällinen jätkä, joka yritti parhaansa mukaan tehdä mulle tilaa aina kun meinasin puristuu. Se myös yhessä vaiheessa nappas jostain vesipullon ja juotti mulle vähän, kiitos muukalainen kuka lie olitkin :D

Noni, sit Maiden alotti. Sit alko ihan järjetön ryysis. En oikeestaan kuullu yhtään et missä mentiin, kuulin vaan et ahaa The Final Frontier alko. Kerran kerkesin laulaa mukana, mut sit piti taas keskittyy hengittämiseen. Joku tollo seiso suoraan mun takana oman reppunsa päällä ja ihmisiä oli siinä niin tiiviisti, etten saanu jalkoja mihinkään. Kaikki ukot ympärillä oli päätä pidempiä. Olin rutistuksissa. Henki ei kulkenut. Yritin kuitenkin sinnitellä ja ajatella et kyllä tää tästä.

El Doradon alettua alko tajunta heikkenemään siihen malliin että viimesillä voimilla sain koputettua Heikin olkapäähän ja ähistyä etten saa henkeä. Roteva miesjärkkäri tulikin siihen suht nopeasti, ja porukat rupes nostamaan mua pois tungoksesta. Siin vaihees meni taju sen verran, et valahdin lötköks ku makaroni. En pystyny tekemään yhtään mitään, rojahdin vaan sinne maahan sen järkkärin käsien varaan ja aattelin et haluun jäädä siihen makaamaan, olinhan mä ainaki lähempänä bändiä ku kaikki 40 000 ihmistä siellä aitojen takana :'D En kerenny tajuumaa mitä tapahtu, ku se järkkäri heitti mut hartioilleen kunnon palomiesotteella ja lähti juoksemaan kiikuttaen mua ensiaputeltalle. Jollai kutkuttavalla tavalla se tilanne oli jotenki huvittava, ku se kanniskeli mua siellä niiku jossai leffois konsanaan :D

Rupesin itkemään siinä kun tilanne laukesi. Järkkäri kippas mut sen teltan lattialle ja ne ensiapuhoitajat kisko mua jaloista siellä maassa ku en pystyny ite liikkumaan. Mun jalat nostettiin ylös ja jäin makaamaan selälleni maahan haukkoen henkeäni. Tuntu siltä et henki ei kulkenut yhtään ja itkin ihan hysteerisesti samalla ku hoitajat kirjotteli mulle lapuille kysymyksiä ja nyökyttelin parhaimpani mukaan vastauksia. Must tuntu siltä kun mun naaman päällä ois ollu jotain vaahtoa, mun oli pakko kokeilla käsillä kun sain sen verran liikuttua. Mun naama oli niin puuduksissa et se oli ihan tunnoton. Samoin kädet ja jalat. Mulla oli elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus pyörtymisen jälkeen :D Teltalle tullessa mun pulssi olikin ollut semmoset 144, kun normaalisti mulla on tosi matala pulssi. Paperissa luki myös että hengityksen tiheys / min oli ollut 48 :D

Ei tossa muuta, jälkeenpäin mua vaan naurattaa. Hoitajat hymyili mulle teltassa kun kuulin 2 Minutes To Midnightin alkavan niin pystyin just ja just näyttämään tuskissani \,,/ merkkiä maassa käsilläni :'D Heti kun sain voimia sen verran et pääsin liikkeelle, raahasin itteni siel maassa sinne teltan oviaukolle kattomaan bändiä. Hahah, hinnalla millä hyvänsä halusin vaan päästä takas kattomaan keikkaa. Ei vaan omat voimat riittäny sillä hetkellä muuhun ku makaamiseen.

Pääsin ulos istumaan siihen teltan viereen, olin _ihan järkyttävän_ näkönen. Näytin siis oikeesti ihan hirveeltä, muka vedenkestävät meikit pitkin naamaa ja tukka yhtä sekasin ku minä siinä tilanteessa. Sit siihen tuli joku SPR jäbä joka halus viedä mut lepohuoneelle, ja kyselin vaa koko aja et pääsenkö kattoo takas sitä keikkaa. No, en vieläkään pysyny pystyssä joten se otti jonku random pyörätuolin ja kippas mut siihen. Nöyy ne vei mut pois sieltä lavan ja katsomoiden luota :( Muthei, näin siellä sisällä ulospäi mennessä paikan mistä pääs stagelle ja bäkkärille, meinasin jo ehottaa et veis mut mieluummi sinne lepäämään :')

Katoin jo et mihi vitun ambulanssiin se mut työntää, mut se oliki vaa joku random SPR auto. Sinne tuli myös toinen joka vietiin sinne lepohuoneelle. Valitin siinä sille kuskille kun ei autossa ollut ilmastointia! Sitte keikkuen talutettuna hihhuloin sinne sängylle ja taas kaikki verenpaineet. Itkin verta henkisesti kun kuulin sisäpuolella ensin Dance Of Deathin ja sen jälkeen The Trooperin, yhet mun lempibiiseistä. Meni jonkin aikaa kunnes sain lähtee takasin kattoo bändii, mut olin nii sekasin etten löytäny enää kentälle vaik järkkäreiltäki kyselin :D No totesin sitte et paskat ja menin kattomaan katsomoon loppukeikan. Sai sieltä ihan hienoja videoita kyl. Tähän settilista:

Satellite 15... The Final Frontier
El Dorado
2 Minutes To Midnight
The Talisman
Coming Home
Dance Of Death
The Trooper
The Wicker Man
Blood Brothers
When the Wild Wind Blows
The Evil That Men Do
Fear Of The Dark
Iron Maiden
---
The Number Of The Beast
Hallowed By Thy Name
Running Free

Keikan jälkeen soittelin Venlalle ja Kaisalle et missä olin ja et olin kunnossa, ja sit treffattiin siellä parkkiksella lopuks ja pikasesti kertasin mitä mulle kävi. Käytiin Alepasta jotai suolasta syötävää ja lähettiin sitten himaan. En oikeen missään vaiheessa kunnolla tajunnu koko päivää ku sattu nii paljo kaikkee :D Nytki oon vaan naureskellu eiliselle. Mut voisin ottaa uusiks, tosin en haluis noin eteen ku nyt. Mä en päässyt sieltä pois :( Odottaen seuraavaa keikkaa.


HeidiRoxx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti