Willun takapenkki paras penkki |
Parin tunnin julkisilla juoksemisen jälkeen saavuin kamppiin ja treffasin Tiinan ja käytii ittellemme dösäliput matkahuollosta. Jännää ku ei olla Tiinan kans aikasemmi kunnolla ees sanaa vaihettu, ja tultiin juttuun alusta alkaen törkeen hyvin. Näinpä se Turun dösäreissu sit hurahti vaan ohi ja Willu oli meit vastassa. Se tunne kun mut ängettiin Willun
Haettiin viel Sara tähän menoon mukaan ja suunnattiin Skanssiin extempore-ostoksille. Willun kämpillä sit syötii jädet ja porsasteltii ja tööt. Kuunneltii musaa ja lagattii, en oikee ees muista mitä kaikkee touhuttiin? Ainaki avauduttii ja puhuttii syvällisii :D Jossai välis juotiin kahvit ja syötiin Willun tekasemaa ihanaa piirakkaa. Käytiin pikaseen kiertää vähä Turun keskustas, semmone turisti-sight-seeing kävely. Ja porukka tuijotti kyl niin vitun paljon et muaki jo rupes hämmentämään vaik siihen olevinaan on jo tottunu? :D
Meikkailtii ja laittauduttii ja Tiina tupeeras mun tukan. Jösses, mulla ei itellä kädet riittäis ton pehkon laittamiseen, se on jotain niin järkyttävän...... leijonanharjasta? Lähettii taksilla kohti ruissaloa, kuskilla oli tukahtuneesta ilmeestä ja punasista poskista päätellen hauskaa....
Ruissalos sit nähtiin paikalla Nancie, Sheena, Anni ja Anniina. Järjestelyt kusi aivan vitusti ja silleen, jouduttii moneen kertaan vaihtaa jonotuspaikkaa ja järkkärit puhu kilpaa toisiaan pussiin. Joka tapauksessa kulunut yö, aamu ja päivä oli vitun loistavaa meininkiä sitäkin paremmassa seurassa. Kaikilla väsyneet jutut, pinna vähän kireellä ja millon mitäkin mut ei se mitään, luo vaan tunnelmaa :D Joskus ku rupes satamaa jnejne, tukka oli nii länässä ja yhtä takkua vaan et selvitin koko paskan auki. Meil oli Stevelle mämmiä olympiastadionin keikkaan viitaten, mutta mies ei koskaan tullut hakemaan herkkujaan. Me sitten yhteistuumin syötiin mämmit aamupalaks...
...johon viitaten törmäsin artikkeliin. Kuolin jo otsikolle, vittu mitä piti taas mennä toimittajille kertomaan :DD
Ihailijat söivät fanilahjan aamupalaksi - dramaattista, eikö?
Portit aukes ja jäin narikkaan laittelee kamppeita ja kävelin muiden perässä lunastamaan Willun mulle varaaman paikan eturivistä. Tai no, ei siinä eturivissä siinä vaiheessa meijän jonotusporukan lisäks oikeen ollu muita. Fintelligenssin aikana mulle sateli tekstareita ja puheluita että oon telkkarissa. Joo, en jaksanut välittää kun kirjaimellisesti pilkin siinä uupumuksesta. Jännä sinänsä, et koko valveillaoloaikana mua ei varsinaisesti väsyttäny, oli vaa tosi vedoton olo. Aurinkolasit pelasti, kaikki varmaan luuli et mun pää nyökky musan tahtiin.... Not.
Keikan jälkeen lähettii Willun kans kiertää festarialuetta. Käytii hakee ilmaset kokikset ja chillailtiin radio rockin kojulla ihailemassa mr. nikulaa. SMG oliki jo rantalavalla alottanu keikkansa ku saavuttii takas ja porukkaa oli ku stockan hulluil päivil. Jäätii Willun kans suosiol pelaa ristiseiskaa bajamajojen eteen, melkosen säälittävää se peli on kahestaan ku kumpikaan ei osaa ees sekottaa pakkaa :D
© YleX |
Lähin kattelemaan ennen kuutta toiselle puolen aluetta Apocalypticaa. Ekana kattelin hetken aikaa Stam1nan keikan loppua ja sitä järjetöntä hullunmyllyä mitä niissä piteissä oli. Olin niin saatanan unenpuutteessa, et kirjaimellisesti meinas vähän väliä taju lähtee. Siinäkin multa lähti jalat alta ja kaaduin taaksepäin, joten suuntasin sinne telttaan...
Nyt täytyy myöntää et olin aika säälittävä. Katoin ekan sellokolmikon biisin seisaalteen kunnes en vaan yksinkertasesti jaksanu enää seistä, joten lyhistyin maahan ja tyydyin kuuntelemaan. Kuten jo äsken mainitsin, uupumus otti vitun kovasti mun kropassa valtaa eikä pystyny enää itte hallitsemaan tajunnankulkua. Joka viides sekunti havahduin siihen et olin jossai höyhensaarien porteilla ja yritin hammasta purren kuunnella keikkaa. Lopulta mun oli pakko lähtee vetää kesken keikan, koska pelkäsin oikeesti sammuvani sinne jonnekki jalkoihin ja sit missaisin Makkosten keikan kokonaan.
Rantalaval seuraava oli The Cardigans joka oli kuolettavan tylsä. Jokanen biisi kuulosti mun mielestä samalta, koko keikka meni saman kaavan mukaan biisistä toiseen. Tässä sit joku älykkö hieman hiprakassa yritti tunkea väkipakolla eturiviin, mutta ei tästä sen enempää. PMMP oli ihan jees mun mielestä, niillä tytöillä on kova lavakarisma vaikka koreografiat ja show välillä muistuttikin aikuisviihdettä. En tiiä, bändi ei oo mulle millään tavalla tärkeä enkä edes kuuntele, mutta jotenkin oli liikuttavan maaginen hetki kun yleisö riehu ympärillä laulaen jotain PMMP biisiä, kattelen ku Silja Line lipuu vierestä hiljaa ohi ja auringonlasku kurkottelee viimesillä säteillään toista silmän nurkkaa.
Monen valvotun tunnin ja muutaman kärsimyksen kautta kuitenkin alko se kauan odotettu Monroebändin keikka. Meininki jossai avaruuden ulottuvuuksissa tai ehkä korkeammallakin, mut tykkäsin kovasti. Ehkä mun makuun hieman liikaan etukäteen suunniteltua "Michael olet paras tänään nyt ja aina" -settiä, mut mikäs siinä ku herran juhlathan ne oli. Settilista:
Trick Of The Wrist
Got Blood?
Modern Day Miracle
Motorvatin'
Hammersmith Palais
78'
Nothin's Alright
All You Need
Not Fakin' It
Dead, Jail Or Rock N' Roll
I Wanna Be Loved
---
Missä Muruseni On
Million Miles Away
Okei siinä jotain, tarkistan myöhemmin setin kokonaisuudessaan nyt vaa työnsin jotai noit ulkomuistista. Mut siis äääh jotain aivan uskomatonta. Siel oli kaikkii vierailijoit kuten Mikko Herranen, Michaelin mutsi, Apocalyptica, Jenni Vartiainen, Redrama, Paleface, Tommy Lindgren ja Nasty Suicide. Etenki just Mikko Herranen, sellomiehet ja Nasse miellytti minuu. Mut siis..
Toi loppu. Mikelle näytettii eri bändeilt ym. onnitteluviestei, jois oli sekana muan muassa Stam1na, Slayer, Alice Cooper ja Slash. Etenki just Slashin nähdessäni screenillä mu leuka loksahti auki ja hihkuin iha onnessani, heh :D Herkkänä heppuna kyynel kävi silmäkulmassa, oli niin kivasti järkätty. Ja sit ku toivuin järkytyksestä et Makkonen meinaa tosissaan laulaa jenni vartiaisen biisin suomeks, kyynel jos toinenki vierähti ite biisiä kuunnellessa. Tuli taas rakkaat ja edesmenneet mieleen..
Sit ku lähti ne biisin ekat sävelet, mul meni jokanen hermorata lukkoon ja kaikki ympäril pysähty. Aattelin etten oo nukkunu ni oon vaa sekasin, mut jouduin oikeesti melkeen 10 sekuntia kuuntelemaan Million Miles Awayn alkua ennenkun mulle uppos kaaliin että ne oikeesti soittaa sen. Ja samantien mulla levis pää siihen aidalle ja rupesin itkemää vitusti. Sinänsä jännää, kun aikasemmin ei oo Monroe-keikoilla tullu näin vahvaa tunnereaktiota, vaik on ollu kovii keikkoi ja näin. Mut en oo kuitenkaa itkeny, saatikka et noin vuolaasti :D Enkä varmasti ollut ainoo. Vitun hienoo pojat, tää oli se mistä olin salaa haaveillu vuosia. Kiitos.
Mut olipa muuten helvetin haastavaa löytää tiensä ulos sieltä pellon persereijästä. Tai no reitti oli selvä, lukuunottamatta jurrissa hilluvaa porukkaa, pimeetä iltaa ja metsikköistä vitun pitkää tietä ihmisten ilmoille. Eli ei, mun jalat oli sanonu ittensä irti jo pari tuntii aikasemmin, ni kyl se vähä pisti vituttamaan ku joutu sen 2-3 km kävellä et pääs ees festaribusseille.
Dösäski istuttii sit tulikuumal lattial ku ei mualle mahtunu, ei vaa jaksanu enää seistä. Vierestä ajo toinen festaribussi ohi ja oli jännää kattoo siitä koko oven laajusesta ikkunasta miten kiihkeät tunnelmat eräällä pariskunnalla oli sen dösän takapenkillä lähellä olevien väistellessä. Aika peruslauantai? :D Sit käytii viel Willun läheises miniheses hakee evästä ja NUKKUMAAN puol neljältä aamul. Vittu eihä siin tullukkaa valvottuu ku 46 vitun tuntia putkeen.
Seuraavan päivän sit vaa pois Turust kuha oltii selvitty yhentoist mais ylös. Eipä siinä kai muuta, täs on jo niin helvetisti tekstii etten pitkitä tätä enempää. Piste.
Ja näin btw, se ketä kiinnostaa kattoo keikka jälkikäteen; TÄSSÄ linkki.
Ai helvetti sain tästä kunnon aamunaurut :D
VastaaPoistaOli kyl iha sairas reissu.
Haha no hyvä jos huvittaa :D Aika uniikki viikonloppu tosiaan.
PoistaKaikesta huolimatta oli kyllä ihan tajuttoman hauska viikonloppu! :D
VastaaPoista