Flight of icarus

Shit oon tääl lentokentällä testaamassa langatonta nettiä, kauhee paniikki tosta Lontooseen lähöstä :D Kirjottelen myöhemmin juttua eiliseltä, oli helteinen meno kivenlahtirockissa!

Jännittää.com

And all my friends could paint it red

Joo tää on tälläne pikapostaus siitä kui menin sörkkimään mun valmiiks hienoa tukkaa, oon kyl mestari näis. Laitoin ton kevytvärin päälle sit viel sävytteen ni hups, tulos oliki jo sitte tälläne. Varsin suihkunraikas otos ja ilme aina niin helvetin kohillaan. Tosta on kyl jo luonnollisuus kaukana :D

 

I put the pen to the paper 'cause it's all a part of me

 Aloitetaanpa kuuntelemalla tämä.

Tervetuloa Heidin yöllisten inspiraatioiden maailmaan. Tämä on niistä yksi. Aihe nimeltä katu-uskottavuus on pyöriny viimeset puol tuntii mun päässä, ja aattelin nyt hyödyntää kerranki tälläsen hetken kirjottamalla näitä ajatuksia ylös.

Mä en usko varsinaisesti katu-uskottavuus -sanan voimaan, mä uskon mieluummin itteeni. Jos joku pitää mua katu-uskottavana niin fine, voin elää sen kanssa. Jos ei, ni so fuckin what? Ihme titteleitä pitää ihmisille nykyää nimittää, yleesä tässä tapauksessa ne jakautuu coolin ja luuserin välillä.

Mun mielestä katu-uskottavaa on ennen kaikkea se, et uskaltaa olla oma ittensä. Mutkin saatetaan usein rokkarin muottiin työntää, mut mä vaan oon oma itteni. Oon vaa tälläne ja rakastan olla just sitä mitä oon. Oon rokkari siks että se on se juttu mitä oikeesti rakastan. Vaik useita mun esikuvia on haukuttu enemmän ku useesti kusipäiks, en koe tarvetta yrittää olla niinku ne. Niillä on oma elämänsä, mulla on oma elämäni.
En kiellä sitä ettenkö ottais monilta rokkareilta vaikutteita elämääni, mut jos joku kusee Jack Daniel'sia tai syö heroiinia ni miks vitussa mun tarviis tehä niin? Asioita voi soveltaa, niitä ei tarvitse kopioida. Joo, ymmärrän jos juuri sinä siinä teet kuten edellä mainitsin jos se on oikeasti sun elämäntapas. Mut mun mielestä niin on sit ihan turha tehä jos ei oikeesti tee sitä tunteella ja koko sydämellään. Ja oikeesti, mun mielestä on ihan vitun hienoa jos joku OIKEESTI elää tolla tavalla, nostan hattua! :D

Oon liian hyväsydäminen ja fiksu ihminen ruvetakseni vittuilemaan muille ja esittämään kyrpää vaan ollakseni vitun cool. Se mikä ei tuu suoraa sydämestä ei ole aitoa. Enkä edes osaa esittää tai valehdella, oikeesti siis. Pitää olla aika urpo jos uskoo mun kusetuksia :D (jos mä sellasia harrastaisin). Elän mun elämää nimenomaan tunteella ja valitsen pulmiini sellaset ratkasut jotka tuntuu musta hyvältä. On mua tyhmäkski sanottu ku en osaa kuulema järkeä käyttää, mut ihmiset ei vaan nää tän asian kääntöpuolta. Sitä miten mä elän, mun tunteita.

Aikoinaan olin helvetin epävarma itestäni. Mulla on ollut aina kaks vaihtoehtoo; joko olla rehellinen tai sit olla hiljaa. Jos mulla ei mee hyvin en vaan pysty pokerinaamal hymyilemää ja kertoo kaikille kui ihanaa mun elämä on. Mikäli mieleni ei tee muille sillon jakaa melankolista mielialaani, olen vaan hiljaa. Mua pystyy lukee ku avointa kirjaa jos avaan sanallisen arkkuni, enkä osaa valehdella. Mieluummin jätän siis kertomatta.

Tästä hyvä esimerkki on minä seiskalla & kasilla. Soitin suurinpiirtein kavereille kaupasta kysyäkseni ostanko sinisen vai punaisen paidan. Vaik olin jo löytäny elämäntieni, rokin, en silti uskaltanut olla oma itteni. Pelkäsin liikaa muiden mielipiteitä joten kiitti vitusti traumoista koulukiusaajat. En osaa esittää muuta ku olen, joten murrosikäisen epävarmuudella yksinkertaisesti peitin sen kaiken ja mietin parisen vuotta et uskallanko olla sitä mitä haluaisin. Sitten yks päivä mä vaan tajusin et perkele mähän elän itteeni varten, mitä vittuu mä muilta kyselen mun ulkonäöstä. Ton valaistumisen jälkeen oon tuntenu oloni vihdoin omakseni, samoin tyylini ja elämäntapani. Kelläkää ei oo oikeutta päättää tälläsii asioita mun puolesta.

Kun mietin itteäni nykyään, oon tyytyväinen. Ehkä itsetunto on nollassa, mutta oon sataprosenttisen itsevarma ja mulla on selkee käsitys itestäni. Se on tärkeintä, vaik muut ei sitä vittu ikinä tajuais. Mä tiedän ite kuka mä olen. Enkä nyt meinannu tulla hyppii ihmisten naamalle huutaen tekopyhästi "etsä tiedä kuka mä oon", se on tyhmää eikä ihmiset sitä kuitenkaan ymmärtäis. Oon sen todennu niin monet kerrat kun olen aivoituksiani yrittäny toiselle selittää. Onneks mulla on mun oma maailma missä tunnen itteni ja olen sujut kaiken kanssa, voin siis nauttia elämästä omalta kantiltani.



Tän kaiken kirjotettuani ja kuunneltuani ton biisin ymmärsin oppineeni itestäni jotain uutta. Jälleen kerran kaikki mun tunteet kiteytyy ton biisin joka ikiseen sointuun, ääneen, instrumenttiin, melodiaan, sanomaan. En konkreettisesti oppinut, mut opin ymmärtämään tätä puolta itessäni. Tää on se asia mistä sanon ihmisille, et "oon salaperänen etkä sä kuitenkaa tajuu miks". Mulla on aina jotain pieniä omia projekteja meneillään mitkä ei nyt oo mitenkää maailmaa mullistavia, mut ihmisillä ei ole niistä harmainta aavistusta vaikka sitä kuinka yrittäis sanoiks pukee. Just sen takia et mä oon turvassa mun omassa pääkopassa, sinne kukaan ei oo viel tähän päivään mennessä tunkeutunu. Maailmasta löytyy siis yks turvapaikka minne mennä, minne kukaan ei näe sisälle ja joka kulkee aina mukana, omat mietteet ja haaveet.

Tässä mietittävää teille jotka mietitte et miks vitussa haaveilen aina enkä keskity mihinkään. Take that one to heart.

I cried when I was lonely

Tää on ihan hillittömän hyvää!

Nyt on paljon juttua tulossa... Viimesen viikon ajalta, tiivistän ne kompaktiin pakettiin.

Viime viikon keskiviikkona oli outo päivä, käytiin Venlan kans koulun lipuilla kattoo Pirates 4 leffassa. Se oli mun mielestä tähän mennessä ilmestyneistä paras, Jack Sparrow'stakin löyty se herkkä puoli :) Ylipäätää sinä päivänä me kierrettii koko vitun olympiastadion ettien epätoivosesti jotai rakoo mistä nähä sinne sisälle.. No, kyl siel on jotai hyvin randomeita paikkoi mistä näkee palan katsomosta jeee. Mennäänpä ainaki sit kuuntelemaa Bon Jovia jos ei sitä nää ulkopuolelta. Salee mennään lintsille siihe näköalatorniin kyyläämää >:) Sit me vähän paljasteltii metässä ku oli vitun kuuma, ja Hynynen puras mua polvesta. Love you mosquitos <3

Sit sillon torstaina pidettiin Venlan ja Sadun kanssa Sadulla Heroes-maraton. Katoin sen päivän aikana 7 heroesjaksoo, ja must koko ajan tuntu et oisin kattonu enemmän :D Ne jaksot tuntu paljon pidemmiltä ku telkkaria kattoessa, vaikkei ollu ees mainoksii välissä. Sanonpa vaan jotta Sylar on paras sarjamurhaaja.

Sori toi paska naama.

Perjantaina kiharsin jopa tukan kouluun :o Meil oli koulus kokeidenpalautukset ja semmone kesäkorva-musapäivä, ilmasta popparia ja hattaraa! Nami, eihän tässä pääse laihtumaan ikänään. Koulun jälkeen lähin Niinan kans stadiin, käytii UFFissa pariinki otteesee ja TAAS jouduin syömää roskaruokia heseen eksyttyä :( Käytiin myös Leather Heavenissa, en muista millon oon viimeks siellä käyny. Mut jees paikka! Niina räpsi musta steissillä pari kuvaa, täs ois niistä yks.

Sitten. Lauantaina oli perus kevätjuhlat eli lakkiaisia pällisteltiin energia-areenalla. Sen jälkeen sain todistuksen ja vapaus koitti, eli menin optikolla käymään vähä vääntämään rillejä. Sit tulin himaan ja myöhemmin lähettii Venlan ja Lauran kans tsippailemaa Kaivokselaan, voi luoja mä sain jotai slaageja ku nää katteli niihi kaivoksiin... En pysty ite kattomaan ollenkaa jos en nää sinne pohjalle, pelottaa nii vitusti :( Ah olipas kivaa ku joku random virolaisjätkä sitte kuulusteli meiltä myöhemmi jotta puhutaanko venäjää tai eestiä. Oli hupaisa ukko. Oli se kyllä hiukka humalassaki ojassa heilumisesta päätellen.

Ollaanpas me komeen näkösiä jameissa :')

Sunnuntaina sit Lauran ja Venlan kans Louhela Jameihin. Mentiin jo puol 12 paikan päälle, mut vittu toteenpa vaa et se eka "esiintyjä" oli iha paska. Oli olevinaa nii psykedeelinen jotta huhhuh -.- Sit joskus yhen maissa Venla lähti Barcelonaan ja me jäätii tirisemään siihen aurinkoon. Sielä oli sit illemmalla jo paljon porukkaa, tuli sitä katteltua enemmän ja vähemmän hyvän näkösiä immeisiä pitkin iltaa.
Illalla Lauran kans meillä sitten katottii joku Bring It On 5 leffa jostai cheerleadereista. Laura tuntuu olevan ainoo hengenheimolainen mun kanssa joka rakastaa kliseisiä jenkkiteinileffoja, ne on ihan parhautta :D Leffan jälkeen me sitten pelattiin pleikkarilla Dog's Lifee ja GTA Vice Cityy. Opetin Lauraa ajaa poliisei karkuun hoho :)

Tuli kerpiileiden mölinän ja jonku vitun valopään klo 7-10 seinien porailemisen takia nukuttua semmoset pari tuntia sinä yönä. Sit me lähettii joskus puolen päivän mais kohti tiksiä ja korsoa. Tiksi on iha kuollu mesta, mut kappas vaan sieltäkin se hese löyty sitte.. Vittu en syö koko kesänä mitään. Korsossa käytii siel Ankkapuistossa mis oli ankkarock viime vuonna. Voi jösses me nähtii siel lammessa 4 haukee! :o En oo ennen nähny tollases paskalätäkössä haukia, ainakaa noin isoja. Järkyttävää ku niitä saatto näkyy 3 yhtä aikaa. Kaikkee sitä elämänsä aikana näkeekin...

Nyt mä oon sit vaa chillaillu ja miettiny Lontoon matkaa joka tulee eteen sunnuntaina :o Pitäis pakata ennen kivenlahtirockia, kaks päivää aikaa paniikki iskee. Eilen leivoin mutsin kanssa voisilmäpullia, niistä tuli hyviä. Tänään olin reipas ja musan soidessa volat kaakossa vaihoin 3 terraarion purut tunnin sisällä. Tehokasta. Sen jälkee käytii Janin luona grillailemassa ja Jenni värjäs mun tukan. Täst tuli taasen melko porkkana, mut toi kuparisävyte varmaan auttanee asiaa.

Kilometripostaus teille lukutoukille :)

Sometimes I wanna kill

Sometimes I wanna die

Sometimes I wanna destroy

Sometimes I wanna cry

Sometimes I could get even

Sometimes I could give up

Sometimes I could give

Sometimes I never give a fuck

Suspended deep in a sea of black

Havaitsin tässä äsken et mulla taitaa olla jonkin sortin vedenpelko. Siis se ei oo mitenkään ihmeellinen, mut tarkemmin ku mietin ni pelkään tosi monia asioita jotka liittyy veteen. Ja ne vaikuttaa mun jokapäiväiseen elämään jollai tavalla, muttei nii hallitsevasti et oisin aikasemmin huomannut sitä.

Muistan joskus hamassa lapsuudessani ku olin polvenkorkunen, kaadoin mökillä 10 litran täyden vesiämpärin keittiöön kompastuessani siihen. Menin paniikkiin kun vesi tulvi pitkin keittiön lattiaa, ja mutsilla kesti puol päivää kuivata koko komeus. Itkin ihan hysteerisenä vielä illallakin pyydellen anteeksi ja yritellen todistella muille että se oli vahinko, vaikkei mulle oltu vihasia siitä. Pelkäsin vaa jostai kumman syystä sitä tilannetta tosi paljon, muistan varsin elävästi sen näkymän kun vesi oli vallannut joka nurkan keittiön lattiasta...

Nykyään tää ilmenee vähä erilaisina asioina, mut en varsinaisesti esim. hallissa uimista pelkää tai mitään tällästä. Mut esim. vessassa pelkään aina et vessanpönttö menee tukkoon ja vesi tulvii ympäri huonetta hallitsemattomasti. Siks sain iha vitunmoisen paskahalvauksen tos vähä yli kuukaus sitte siel Klaukkalas ku se pönttö oliki irronnu pulteistaan. Mul oli kauhee skenaario siitäki hetkestä ku luulin sieltä pöntöstä tulevan 3 metrisen vesisuihkun joka valtaa joka nurkan huoneesta alta aikayksikön. Nykyään en voi ees istua pöntölle ennenku oon tarkastanu ettei se varmasti heilu ja ruuvit oo löysällä.

Täs tänää meil oli ollu joku vesikatkos täällä. Stadista tultua menin pesemää kädet vessaan, ja hanan avattuani se rupes tärisemää ja pitämää iha kamalaa ääntä. Paniikissa iskin saippuat kädessä hanan kiinni ja menin kyykkyyn sen pesualtaan alle. Saattaa kuulostaa naurettavalta mut mua oikeesti pelottaa et ne hanat menee rikki ja vesi suihkuu joka puolelle :D Sit kuitenki varovasti pesin kädet siinä ku isä sano et siel putkissa on vaa ilmaa joka pitää sitä ääntä..

En tiiä mikä kauhu mulle vaa iskee tollasis tilanteis. Sama juttu ku pelkään uida, jos järven vesi on sameaa. En pysty uimaan ollenkaan jos järvessä on mutapohja. Laivalla mulla on matkapahoinvointia enkä pysty kattomaan ollenkaan merelle jos siellä on aallokkoa. En mielelläni kurki kaivoihin. Ja sit toi vesilaitteiden rikkimenemisen pelko. Summin näitä tässä aikani kuluks ja kelasin et helvetti en mä oo tälläsiä tajunnu aikasemmin :D