Into the city where it all began

Heidi on nyt Tamperelainen. Lauantaina oli muuttopäivä, Satu ja Venla faijan lisäks jeesas mua tääl ja jäi sit yöks. Pahimmat rahahuolet on tällä hetkellä hoidossa myös ja kaikki tarpeellinen ja välttämätön hommattu toistaseks. Enää tarvii pienii juttui, kute magneettei jääkaapin oveen, kuminauhoi, pikaliimaa.... Se lista onki sit loputon.

Kaikenkaikkiaan oon aivan vitun tyytyväinen mun päätökseen hervantalaistua. Viimeset 4 päivää on kulunut harvinaisen rattosasti kaiken muuttostressin ja laatikoiden keskellä elämisen huomioon ottaen. Jokasena yönä oon nukkunu kunnolla. Tunnen olon kotoisaks. Enää ei oo samanlaista kaipuuta ja tarvetta tulla Tampereelle. Nyt on täys fiilis ku voin olla täälä miettimättä sitä millä ja miten pääsen takas himaan. Tää on vaan niin mun paikka.

Huomasin myös että koneellaolo on jäänyt vähemmälle heti ekoina päivinä, koska oon oikeesti sosiaalistunu ja nähny enemmän ihmisiä ku viimesen kuukauden aikana yhteensä. Ekaa kertaa mun eläessä voin käydä frendien luona vuorokaudenajasta riippumatta, puhumattakaan siitä et emännöisin täällä mun kämpillä. Ihanan rentoo.

Monet on puhunu mulle siihen tyyliin ku oisin "karannu" Tampereelle mun "entistä elämää karkuun" ja muuta vastaavaa. Se ei kyllä pidä paikkaansa. Iha puhtaasti tää paikka. Tää kämppä. Nää ihmiset. Joskus on vaa hyvä pyyhkästä pöytää ja alottaa alusta. Puhistaa kyllä elämää iha helvetisti, eikä silti niistä vanhoista kivoista asioista kuten kavereist ja perheestä tarvii luopua. Tai ainakaan mä en todellakaan oo sitä tyyppiä joka hylkäis frendit paikkakunnan vaihon yhteydessä. Välimatka ei koskaan oo mulle ollut este.

Tän kämpän ongelmana täl hetkel on et ilmanvaihto ei toimi kunnolla. Ikkunan ulkopokat on liian tiiviit tai jotai, pitää huomenna soittaa huoltoyhtiöön et ne tulee korjaamaan. Ikkunat on niin huurus ettei niistä läpi nää. Muuten on arki alkanut sujumaan hyvin. Tällä hetkellä pyykkikoneessa pyörii esipesu ennenkun rupeen pyykkiä huomenna änkemään sinne. Kissat ja niiden pienet ystävät on tyytyväisii vaikkakin vähä stressaantuneita täst muutoksesta.

Okei en tiä mikä oli pointti täs kirjotelmas mut saittepa vähä kuulla mis mennää. Yritän asettuu taloks tässä tai siis sen oon jo tehny mut saada loputki kamat paikoilleen. Kaks viikkoo ni A7X, kolme ja sit onki Scorpparit.

It's all the same, only the names will change

Ensimmäinen yö omassa kämpässä on nyt takana. Tosin sekin lattialla makuupussin kanssa nukkuen ilman minkäänlaisia kalusteita. Ite muuttopäivään on vielä reilu viikko, mutta sainpa siivottua suurinpiirtein koko kämpän perusteellisesti.

Oon vahvasti sitä mieltä et oon tehny oikeen päätöksen. Muutos on helvetin iso varsinkin mulle henkisesti, mut se tuntuu oikeelta. En oo katunu vielä kertaakaan. Mitä useemmin siellä kämpässä käyn, sitä enemmän se alkaa tuntua omalta pesältä. Hervanta paikkanakin alkaa olla suurimmilta osin niin tuttu ettei oo mitään ongelmaa suunnistaa siellä. Vielä kun saa kaikki tavarat sinne kämppään ja saa ne ees jotenkuten järjestykseen niin hieno homma hermanni.

Menin hervantaan eilen Willun kans jo joskus puoliltapäivin ja raahasin sinne nii paljo tavaraa ku käsiin mahtu. Sen jälkeen viel duosta elintärkeitä tarvikkeita kuten paskapaperi ja kahvinkeitin. Hannan ja Lindan saavuttua meikkailut ja sitte hallituskadun kautta pakkikselle makkosten keikalle.

Keikan jälkeen lähettiin Hannan kanssa takas Turwoodiin. Tai siis eka käytii Castellosta hakee pizzat, omnom mul oli tajuton nälkä siin vaihees. Kämpillä mätettii pizzaa ja sit koitettiin ruveta syvällisten keskusteluiden jälkeen nukkumaan. Tuttuun tapaan mun jalat taas kramppaili ja mul oli saakelin kuuma makuupussissa, eikä se lattia selälle hyvää tehny. Parin tunnin yöunien jälkeen sitte annoin periks yheksältä ja nousin ylös pesemään kylppärin. Hannan heräiltyä ja noustua keitettii kaffet ja pesin vielä kämpän lattiatki. Nyt oon himassa ja pitäs ehkä lähtee käymään kaupoilla että sais ostettua eteiseen jonkunnäkösen lipaston tai pöydän. Ainiin..


Tämmöset kaverukset muutti meille tiistaina. Nimiä neitokaisilla ei vielä ole, ainakaan varmoja sellasia. Mato ja Toukka ne on nyt alkuun vaan ollut, saa nähä että vakiintuuko noi sitte vaikka onki aika mielikuvituksettomat, sori Willu :D Vaikkei noi kuningaspytoneita olekaan niin kyllä viljiksetkin kilpaa. Etenkin kun sain kärmekset tarvikkeineen ilmasiks.

Candy-parka oli ihan hämmentynyt :D