Crashdïet @ On The Rocks 20.2.2013

Heräilin kyseisenä aamuna hieman huuruisissa fiiliksissä edellisen illan keikan jäljiltä. Hartwallilta himaan tullessa piilarit melkeen mureni mun silmistä, kun ne oli itkemisen jäljiltä niin kuivat. Aamulla sen kyllä näki naamasta, silmät turvonnu ja punotti helvetisti. Luomet oli niin kosketusarat etten voinu ripsaria enempää meikkiä laittaa. Kaikesta huolimatta mun hymy loisti naamalta varmasti sadan kilometrin päähän.

Suuntasin On The Rocksille about puolen päivän maissa. Yritin toimia ruokakuriirina Tiinalle, mutten löytänyt edes Milka-suklaata. Huomaamattani kävelin iloisesti Peter Londonin ohi mitään huomaamatta. Heti ensimmäisenä istahdan keskelle puolituttuja ihmisiä kertomaan eilisestä seikkailustani, kaksin käsin viiniä ja energiajuomaa siemaillen. Tuntemattomatkin naamat käyvät nopeasti tutuiksi kun jaamme samat kiinnostuksen kohteet, lämpöiset viltit ja tärinää aiheuttavan tuskan, tämän arktisen pohjoismaamme hyytävän talven.

Jossain välissä sulkeuduin jo viikon aikana tutuksi tulleeseen makuupussiin kokonaan. Hyvä etten lentänyt nurin kun homeisena kaalimatona yritin ihmisten välillä pomppia. Onneks jonotus sujui kutakuinkin nopeasti, ainakin edellisten jonotustuntien jäljiltä. Neljän maissa sitten päästiin sisään ja heivasin takin jos toisenkin narikkaan, josta sitten Tiinan taakse tokaan riviin. Kilttinä seniorina annoin kikseissä kieriskelevien naperoiden mennä eturiviin mehukeikalla, olihan mulla vielä toinen edessä.

Puoltoista tuntia epämäärästä jutustelua ja häröä läskien tökkimistä. Kilpailu siitä kenen kädet ovat kylmimmät paljasta ihoa vasten. Hyrr. Onneks mä oon jo tottunut siihen niin en osaa reagoida moiseen. Sitten pändi nousee lavalle, riemu repeää irti. Kovaa vauhtia kipeeks olin tulossa joten piti ottaa rauhallisemmin että selviän vielä seuraavasta keikasta kunnialla. Settilista oli kuitenkin loistava, ja Simme yhtä kuuma kuin ennenkin. Tässä jonkinnäköstä häperrystä setistä, itelle ei jäänyt mieleen onko tää nyt sitten ihan oikeenlainen:

Change The World

Circus

Anarchy

Breaking The Chainz

Rebel

Queen Obscene

69 Shots

Got A Reason

It's A Miracle

Garden Of Babylon

Generation Wild

---

Riot In Everyone

---

Cocaine Cowboys

Loistavaa alusta loppuun. Välillä alaikäiset fanit vaikuttivat vähän eläimellisiltä bändiä kohtaan, mutta ymmärrän kyllä kun en itse oikein jaksanut enää riehua :D Keikan jälkeen pääsi tapaamaan bändiä. Keräsin jokaselta nimmarit lippuun ja otin yhteiskuvat Martinin ja Peterin kanssa. Tiinan kanssa alennuimme laulamaan Simmen edessä Hengaillaan ja Sata salamaa -biisejä. Nolous on taas huipussaan, en osannu tulkita sen ilmeestä pitikö meistä vai ei... Sit olikin Tiinan vuoro lähteä hakemaan mulle safkaa mäkkäristä, ja jäätiin ulkopuolelle tätä venailemaan ja jammailemaan biisien tahtiin.

Ku olin syöny aattelin lähtee sisälle vaihtamaan just ostetun Diet paidan päälle. Aukasen baarin oven nähdäkseni että Simme koko muu bändi vanavedessään on tulossa ulos. Väistän kohteliaasti ja tokaisen että naiset ensin. Hmh, ne menikin Vapianoon syömään... Sisällä jonossa näkyikin sitten muutama tuttu naama, ja yhdessä venailtiin että päästään aloittelemaan keikkaa.

Jonosta lavan eteen, samaan kohtaan kuin edellisellä mutta eturiviin. Taas puoltoista tuntia paskanjauhantaa. Taas alkaa uusi keikka, bändi hieman enemmän promilleissa kuin edellisellä muttei tuo menoa haitannut. Keikan aikana sain enemmän kuin useasti oikoa Simmen mikkiständiä tai siirrellä lavalla olleita kajareita yleisön paineen takia. Bändi raukka kun ei tuntunut soveltuvan ihan niin pienelle lavalle, lausui Simme mulle jossain vaiheessa kiitoksen kun annoin heille lisää tilaa.

Setissä ei ollut paljon muutoksia, mutta encoren aikana ne soitti ainakin Chemicalin edellisen lisäks. Oli muutenkin vähän pidempi kuin edellinen, mutta millään en jaksa muistella biisejä. Mulla ja Hannalla oli tappelu Ericin rumpukapulasta. Sopu syntyi kun sovimme että otan sen kotiin ja katkaisen jollain kahtia. Jäädään odottelemaan bändin jätkiä saapuvaksi bäkkäriltä. Tosin diettiläiset vaikuttaa unohtuneen pullon jos toisenkin äärelle. Viimein Simme vaappuu yhtäkkiä pieneen keskustelurinkiimme osalliseksi, hymyilee ja toteaa "I'm gonna move my ass over there..." ja jatkaakin matkaa merch-kojulle. Wtf.

Tungos. Ihmisiä joka puolella. Sain kuitenkin myös puuttuvat yhteiskuvat Simmeltä ja Ericiltä. Simmen kanssa tuli rupateltua enemmänkin. Hauska äijä, tosin oli niin kaljoissa ettei meinannut saada ees kunnon nimmaria aikaseks. Sit pitikin jo lähteä himaan, nukkumaan ja vihdoin ja viimein toipumaan keikkarundista ja tukalasta viikosta. Tukalasta, mutta silti unelmien täytteisestä viikosta.