I used to do a little but the little wouldn't do
So the little got more and more
I just keep trying to get a little better
Said a little better than before
Oon viimesen 2-3 päivän aikana kuunnellu yhteensä varmasti 15 levyllistä musaa. Kattonu videoita. Kattonu keikkatallenteita. Kuunnellu taas lisää musaa. Välillä suunnitellut kaikkea ja ihmetellyt kun aika ei tunnu kuluvan millään kun on vain yksi asia joka pyörii mielessä. Tässä tulee pelottavasti mieleen päihteidenkäyttäjien vierotusoireet. Tai no, miten vierotusoireet oikeestaan määritellään?
"Vieroitusoireet ovat jonkin riippuvuutta aiheuttavan aineen säännöllisen käytön lopettamisesta koituvia fyysisiä tai psyykkisiä oireita. Vieroitusoireet johtuvat siitä, että vieroittautujan elimistö ja etenkin aivot ovat sopeutuneet toimimaan ympäristössä, jossa on esimerkiksi nikotiinia, alkoholia, heroiinia, kofeiinia, lääkevalmisteen sisältämää kemiallista yhdistettä tai muuta riippuvuutta aiheuttavaa ainetta."
Endorfiiniriippuvuus. Endorfiinihan on yks elimistön hormoneista joka on vähän ku kropan omaa oopiumia. Vai miten se nyt on jossai lukenu, ihan sama. Sekin on kemiallisina viesteinä kulkeva aine aivoissa, iha yhtälailla niiku alkoholit sun muut kemiallisesti tuotetut päihteet. Mitä mä oikeen ees selitän?
Jokatapaukses moni teistä blogiin eksyneistä varmaan tietää mitä mä tarkotan. Mulla on pakottava tarve päästä takas keikalle tai tehä jotain että tää hyvä fiilis pysyis yllä, mutten keksi tarpeeksi tekemistä. En halua et tää lähtee pois, se jättää jälkeensä vaan tyhjän olon ja karu totuus iskee vasten kasvoja. En nää mun lemppareita ehkä moneen vuoteen. Voi ku keikkafiilistä sais suonensisäsenä litkuna. Yritin tossa äsken epätoivosesti apinanraivolla soittaa skeballaki mut ääääääääääääääääääääääääääää.
It's a bad obsession
It's always messin' my mind
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti