Vituttaa ku taas unohtelen tärkeitä asioita. Huomaan taas samantien et kun multa puuttuu arkirytmi ni koko elämä heittää päi häränpyllyä. Periaatteessa kaikki on hyvin ja toisaalta kaikki tää arkisuus tuntuu murenevan käsiin. Mite se on mahollista? Mite mul käy aina näin jos multa viedään ne tutut ja turvalliset rutiinit? En tiiä oonko heittämässä uniikkia tilaisuutta mun elämässä hukkaan, siltä se vähän tuntuu mut just nyt en jaksais ravata kahesti viikossa avautumassa jollekulle.
Kuluneesta viikosta en osaa oikein sanoa mitään muuta ku et asiat muuttuu vitun nopeesti. Aika on kulunut kuolettavan hitaasti, aivan liian hitaasti. Päivät vaan ryömii eteenpäin ja katon kelloo puolen minuutin välein. Toisaalta taas täs viikon sisäl on tapahtunu vitusti. Torstaina kävin tsekkailemas Pyhät Tepot ja Santa Cruzit Le Bonkissa. Oli jo vähä etukätee paska fiilis ja jouduin lähtee just ennen Cruzin setin loppumista. Himaan tullessa sainki jonku vitun mukavan hiipparin perääni, se oliki just se mitä mä kaipasin...
Perjantain kävin Jennin luona mutustamas tortilloita ja köyhii ritareita. Siitä matka jatku loppuillaks ja yöks rajikseen Aaron synttäreille. Kiva oli nähä taas koulusta tuttuja naamoja pitkästä aikaa. Lauantaina yritin shoppailla jumbossa ja sit venasin kartanonkoskella et Hanna pääsee töistä. Oltii meil yötä, paukutettii Mario Karttii ja syötii vitusti. Nyt oon sit jostain syystä vaan lagannut enkä oo saanu aikaseks mitään.
Tekstin pointti oli että vittu. Torstaina lähetää Hannan kans särkkikseen ja sitä ootan innolla. Mun ajatukset on koko ajan muualla. Taas mä katon vaa kelloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti