The fire in my heart, it will never die

Ei oo ikinää ottanu keikoista palautuminen näin koville. Darrahan lähtee sillä millä se on tullutkin, eli mätän aivoihini lisää musaa. En myöskään osaa päättää mihin mä mun rahoja käyttäisin. Tai siis mitä rahaa, eihän mulla sellasta ole. En halua kadottaa tätä fiilistä mikä noista keikoista jäi.

Kolme keikkaa vuorokauden sisällä, se onki mun uus ennätys. Yhteensä 52 tuntia jonottamista. 10 tuntia unta 4 vuorokauden aikana. Toi kyllä verottaa aika paljon + viel sit se epätodellisuus mikä Slashissä iski. Oon vielki iha saatanan exhausted, fyysisesti että henkisesti. En oo osannu palata normaaliin elämään ollenkaan. Mitkään yöunet ei tunnu riittävän, leijun vaa jossai toisessa todellisuudessa.

Tosiaan noi kaks muuta keikkaa oli kummatki Crashdietit On The Rocksissa heti keskiviikkona Slashin jälkeen, mutta niistä keikkapostausta myöhemmin kuhan saan kasattua mun ajatuksia vähän. Ehkä tänään, ehkä huomenna, ehkä myöhemmin. Oon tutustunu niin moneen loistavaan ihmiseen tässä viikon aikana. Normaali arkirytmi tuntuu nyt iha tyhmältä ees ajatustasolla. Yskin mun keuhkot pihalle.

Tänääki ois Scene D' Chrymee bäkkäris, mut vittu arvatkaa kolmesti jaksanko lähtee täs kunnossa. Uskomatonta että sekin raja tulee vastaan ku ei vaan jaksa enää. Okei jos kyseessä ois joku muu pändi ni varmaa jo istuisin sielä... Mut en myöskää jaksa tuhlaa 6 euroo (+ juomarahat joita kuitenki tulee menemää jos baariin lähen), kun niille on mielessä parempaa käyttöä. Vittu, seuraavaan keikkaan vielä 3 viikkoa.

Omnomnom♥

Eilen seikkailin vähä aikaa stadissa Heidin kans, ja kävin Music Hunterista ostaa semmosen GNR tear-out kirjan. Eli siis semmone mis oli kuvii jotka voi repii irti ja työntää vaik seinälle. Kelpaa. Jos se ois mul vaik tän päivän tavotteena, koristella huonetta. Saa nähä pystynkö vai lahnaanko vaan mun fantasiamaailmoissa.