You know that I can hardly wait

Adios amigos. Ensinnäkin anteeksi melkein kuukauden hiljaiselo. Pitkä aika edellisestä tekstistä, tässä vitusti tapahtunut ja mulla päässä on joku tunteiden tulva menossa nyt. Mietin asioita ihan perkeleesti, ja toisaalta lyö tyhjää. Yritän ymmärtää elämää ja oppia miten käyttää sitä oikein.

Okei oon sekava, mut joka tapaukses oon parina viimesenä päivänä taas miettiny millasena ihmisenä mä ite itteäni pidän. Toisinaan hyväksyn oman kroppani kaikkine virheineen, mut viime päivinä oon ruoskinu itteäni taas henkisesti verille. Miksen vaan vois olla tyytyväinen, kun loppujen lopuks kuitenki oon sinut itteni kanssa? Sitä se teettää kun ihmisillä on joku pakkomielle sopeutua ihmiskunnan yleisiin muotteihin ja täyttää kaikki vaatimukset ja olla täydellisiä. Miksei itestään vois nauttia tälläsenä ku on, ku en välitä muidenkaa virheistä ja puutteista?

No anyway. Tässä on tapahtunu enemmä ku vitusti ja sitä rataa. Kaks Tampereen reissua, duunipaikan vaihdos, uusia tuttavuuksia, valmistuminen ylioppilaaksi, kahdet festarit ja yhteensä 11 keikkaa näin niinku muutamia mainitakseni. Keikkapostaukset on työn alla, niitä kun nyt on tulossa neljä peräkkäin niin katotaan millon suollan ne pihalle.

Sain ihan ok ylppäritulokset, tai siis jopa ylimääräset meni läpi vaikka toisin epäilin. Eka päivä oli lakitukset joka oli melkosen pitkä tilaisuus, ja sen jälkee sitte lakkiaskahvit meillä. Kivaa nähdä sukulaisia ja rupatella niitä näitä ja olla se juhlien keskipiste, millo mä nyt en huomiosta tykkäis. Lahjaks sain sen monroen isomman kalevalariipuksen kaulaan hopeisena, joka oli kyllä mieluinen lahja vaikken sitä toivonutkaan! Muuten yleisesti ottaen sain rahaa, joilla nyt sitten ostin myöhemmin itelleni lahjaks iPhonen.

Siinäpä kuvia sitten niistä kekkereistä. En jaksanut muokata joten osa voi olla vähä mitä sattuu -laatua. Eli lakkiaispippaloiden jatkoja vietettiin kavereiden kans bäkkärillä pienessä maistissa, mut tulin kuitenki selvänä himaan aamuyöstä. Tossa tosiaan kuva vielä siitä puhelimesta, johon liittyy sitten oma tarinansa...

Eli tosiaan Skid Rown keikalla menin ja hävitin mun puhelimen. No ei se mitään ku tosiaan olin tota aikeissa ostaa, ostin sen sit parin päivän päästä mut liittymä ei vaihtunu siihen ja sain ton kunnolla vasta toissapäivänä käyttöön, eli viikko mentiin faijan lainapuhelimella. Näin ensikertaa oikeiden älypuhelimien maailmaan astuneena oon ihan kummissani miten helppoo kaikki ton iPhonen kanssa onkaan, niin paljon erilaisia hyödyllisiä sovelluksia ja vaan mielikuvitus on rajana... Tykkään! :)

Rokkimiitti = Oona, Peppi, Tiina, minä, Heidi ja Jenni

Bryan Adams fanit

Leonbergiläinen Jokelassa + mun jalat on epämuodostunu

Sain Jaanalta elämäni ekat tekokynnet

Kesäkuun ekana maanantaina mulla alko tosiaan taas duunit vuosaaressa tutussa mestassa. Tiistaina rokkaribloggaajien miitti hesperian puistossa. Sitte oli tää keikkaputki torstaista sunnuntaihin. Täl viikol taas duunia ja hmmmmm en oikeen tiiä. Perjantaina tekopaskojen kanssa kuunneltii kaisaniemes ulkopuolel Bryan Adamsia. Eilen olin Jennin ja lasten kanssa taas Jokelassa ja seurustelin koirien sun muiden eläinten kanssa ja tui. Ei tässä kai muuta. Jatkan lagaamista ja ootan et jotai tapahtuis.