Gone baby gone

Liiankin osuva tuo otsikko... Mun kerpiili Hile sai yhen vauvan perjantaina, ja nyt seki on sitten hävinny ku tuhka tuuleen :( Mokoma menny syömää sen.. Noh, laitan kohta uuden satsin tulemaan, jos vaikka onnistuis vähän paremmin.

Perjantaina meillä oli Amanda (veljen ranskanbuldoggi) hoidossa. Me mentiin Niinan ja Aman kanssa pariks tunniks illalla pihalle, oli ihanaa istuu nurmikolla siis nahkarotsin päällä johtuen mun puolivalkosista housuista. Koira rellesti siinä sulosesti itekseen, sen kans on mukava ulkoilla ku voi olla varma ettei se karkaa vaikka sitä pitäis vapaana.

Anteeks toi läskimäärä ja hyvä ryhti <3

Mentiin tonne Pöyryn yhteen kalliometikköön, josta menee vierestä semmone joku pururadan tapanen. Hypytettii Amandaa siinä sitten yhen puunrungon yli, ja vähän randomilla siit ohi laukkaa hevosia? Siis mitä helvettiä hepat tekee keskellä asuin- ja teollisuusalueen reunaa... :D No, oli ainaki jännää, ja koiraki hölmönä vaa tuijotti niitä eikä onneks ymmärtäny lähtee perään.

Hepoista puheenollen, oon harrastanut ratsastusta ja varsinkin aikasemmin olin varsinainen heppatyttö. Nyt lukion alettua en oo enää ratsastanu kertaakaan, mut kyl tekis vielä välillä käydä tallilla kattoo meininkiä.

Minni <3

 EVR:n hepoista mulle muodostu ratsastusaikani kaikkein rakkaimmaksi Minni. Kukaan ei yleisesti ottaen tykänny ridaa sillä ku se aina vittuili olemuksellaan, peruutteli, lakkoili, ei vaa menny eteenpäi välillä. Mun mielestä sen kanssa oppi tosi paljon, koska se teki niin heti sillon ku ite tein jonkun virheen.

Aww :)

Jos sitä koittais vielä täs tehä bilsan tehtäviä.. Portfolion palautus perjantaina, ja saman päivän deadlineen lukeutuu myös äikän runokansio. Sitä ennen pitäis suorittaa hissaa ja kirjottaa enkun aine ja VITTU ois jo kesä.
Kuvista kiitokset Niinalle!