No one asks us how we like to be

Huoh, nyt ei jaksa muuta tuumia. Söin äsken ihan liikaa ja nyt turvottaa niiku telkkarissa sanottais. En lupaa yhtään mitä tästä tekstistä tulee, kun ei mulla ole oikeen kuviakaan. Täytetään sit WeHeartIt-söpöilyllä. Laitan L.A. Gunsin keikkapostauksen vähän myöhemmin, se on kyl jo valmiina kirjotettuna mut jälleen kerran kuvat puuttuu.



Synttäreide jälkee oli viel vika viikko duunia ja sit se oli vihdoin ja viimein ohi. Mulla meni kokonaan hermot siihen hommaan, nään vieläki punasta jo pölyn tai muun lian kattelemisesta. Toissayönä näin untaki et vaa siivosin ja siivosin.. Keskiviikkon Elias kävi tääl, kateltii mm. koulukirjoi mitkä välitän sille. Hyvä et niistäki pääsee eroon, paljo fiksumpaa ite myyä eteenpäi ku kauppaa viedes hyvitys on vaa pari euroo.



Jah sitten. Enpä oo oikeen mitää ihmeellistä touhunnut, ollut vaa ja nauttinu siitä ettei tarvi tehä mitään. On siinäki puolensa, ku on tottunu koko ajan tekemää jotai mut pari kertaa pahasti burnoutin läpikäyneenä osaan jo uskotella itelleni et on iha tervettä vaan istua (tai maata) välillä. Perjantain kauppareissulla ostin H&M pari jutsua, osa jäi vielä kauppaan, joten niistä seuraavassa tekstissä lisää.

Candy tulevaisuudessa...

Lauantaina hamstereiden puruja vaihtaessa huomasin erään äärimmäisen hämmentävän tosiasian, kumpikin palleroista löytyi kuolleena. En ymmärrä mikä niihin on mennyt, samaan aikaan kuolleet vaikka asuivat eri terraarioissa eivätkä olleet sukua toisilleen. Ruokaa ja vettä oli kummallakin eikä mitään ulkoisia vammoja.... En tiedä jääkö mysteeriksi, tekisi mieli lähettää nuo ressukat viimeiselle matkalleen Eviraan tutkittavaksi, sen verran kummastuttaa noiden kavereiden menetys nyt. Eli siis, levätkää rauhassa rakkaat Halla ja Viima ♥
Tosiaan, lauantai.... Siinä oli paljon muutakin. Maukaisuja. Tassujen vipinää. Pieniä hampaita hameessani ja rutosti kissankarvaa...

© Kasvattaja

Sulonen kaveri, eikö? Kohta se on meillä. Dollyblues Hot Rod Heart. Mocca. Candy saa siis pikkuveljen seurakseen :) Tai no tarkemmin Candy on kyllä Moccan täti, mut äh pikkuvikoja... Kivi vierähtää munki sydämeltä kun yli-huomionkipeä prinsessa saa vihdoin kaipaamansa kaverin. Candyllä on sterilointi edessä keskiviikkona että se kerkee paranemaan ennen pikkuriiviön kotiutumista. Mocca kastroidaan viikon päästä, ja parin viikon päästä kotiutuu mitä luultavimmin.



Tänään ja lauantaina olin Niinan ja Candyn kanssa myös pihalla. Candy rakastaa kärpäsiä ja kimalaisia, ne on sen parhaita kavereita. Itellekin tulee hyvä fiilis kun näkee että kissa nauttii ulkoilmasta kun saa tutkailla ympäristöä, varsinkin nyt kun se viimein uskaltaa. Eilen olin mutsilla yötä ja tänään sit kävin kampaajalla. Kuontalo on saman näkönen ku ennenkin, palautettu vaan malliinsa. Olinki jo iha kyrpiintyny siihe 15 cm pitkään otsatukkaan joka hiosti vitusti eikä pysyny ees korvien takana... Nyt on parempi :)