Kerrankin voin sanoa kaikille (myös enemmän tai vähemmän anonyymeille) lukijoille, KIITOS KOMMENTEISTA. En oikeestaan koskaan vaadi kommentteja sen enempää, mutta niitä on aina mukava saada. Jostain syystä tuo viimeisin tumblr-rageemiseni aiheutti kommenttivyöryn. Tai no, ainakin enemmän kommentteja kuin yleensä.
Illan musa-annostus
Tää biisi on vaan niin loistava. Niiku monet muutkin. Maanantaina oli äikän essee kirjotukset, perjantaina ois luvassa enkku. Pitäs käydä vaihtamassa lyhempi kielikoru. Lauantaina Manowar, jes. Keikkatauko on aina kärsimystä, vaikka kävinkin viime lauantaina kattomassa Shiraz Lanea ja Riot Soulia bäkkärillä. Värjäsin sunnuntaina tukan, eilen lakkasin kynnet. Eipä mun arkeen sen kummasempia kuulu oikeestaan. Huutonetistä oon tehny pari halpaa ostosta, josta sitten myöhemmin kunhan saapuvat uuteen kotiinsa.
Mun tekee mieli kirjottaa unelmista. Jotenkin oon iha herännyt uudestaan ja nään maailmaa täysin uusin silmin. Mitä unelmat oikeestaan on? Unelma kuullostaa sellaselta että niistä vaan haaveillaan, mutta niitä ei koskaan saavuteta. Mieleeni juolahtaa toinen kysymys, miksen voisi sitten elää omaa unelmaani? Kuka helvetti sitä estää. Vain taivas on rajana.
Oon jotenkin aina aliarvioinu itteäni, vaikka oon mielestäni ollut tähänkin asti määrätietoinen. Mähän oon vaan tavallinen suomalainen teini joka käy normaalisti koulua ja tekee normaalien ihmisten asioita. Viime päivinä oon kuitenkin tajunnut tosiasian et perkele, mähän toteutan mun unelmaa jota en oo koskaan pitäny realistisena koska mä oon tavallinen ihminen, niiku muutki tallaajat tuolla kaduilla. Mä en oo tehny sitä tietosesti, mä en oo harjotellu ja harkinnu asioita. Mä oon vaan eläny niinku oon halunnu, mä oon kasvanu tähän. Kaikki on tapahtunut itestään. En ois ees ajatellu asiaa pidemmälle sillon 13-vuotiaana.
Kaikki alottaa pohjalta, kaikki starttaa samoista lähtökuopista. Mulla on hyvä tieto- ja harrastepohja tähän juttuun. Se tuntuu enemmänkin elämäntehtävältä kuin elämäntyyliltä. Nyt kun tarkemmin ajattelee, kaikki on mahdollista. Se on ihmisestä itestään kiinni mihin elämä sut vie. Polunhaarat joilla nuorempana harhailin on johdattanut mut tälle tielle.
...What if all your dreams came true?
Unelmiin mitää uskoa! Ne ei ole asioita joista vaan unelmoidaan. Ne käy toteen jos niiden eteen jaksaa tehdä töitä. Tähän mä uskon ja jos saisin supersankarivoiman, pistäisin kaikki muutkin uskomaan tähän.
VastaaPoistaJos kerran oot nii kiitollinen kommenteista (niinku jokaisen itseään kunnioittavan bloggarin pitäiski olla) ni et sit oo niihi vastaamista harkinnu? ois aika oiva konkreettinen osotus siitä arvostuksesta. vai osuko ne nii oikeeseen ettet kehtoo
VastaaPoistaKyllä mä yleensä vastaan kommentteihin, jos mulla on niihin jotai sanottavaa / lisättävää. Turhaan en viitsi kommenttilootaa omilla sanomisillani täyttää, koska se on teitä lukijoita varten. Mä kirjotan omat juttuni blogiin :)
Poista