maanantai 7. marraskuuta 2011

Michael Monroe @ Tavastia 5.11.2011

Vittu hienoo arvatkaa kuka käveli äsken jo ulos ovesta ja muisti "Ainiin, eihän meillä ookkaan nyt bilsan tuntia.." -.-

Okei eli nyt lauantaihin, kun kerta tässä aikaa on ennenkun kouluun tarvii raahautua. Vähä ennen yheksää lähettiin stadiin ja about 9.45 oltiin sitten jo tavastian edustalla pyörimässä. Mä korkkasin mun talviturkin nyt ekaan kertaan ja ah sitä tunnetta kun se oli niin pehmeä ja lämmin ♥ En tarvinnu alle ees mitään pantera-paidan lisäks.


No mitäs siitä jonotuksesta, se oli sitä samaa venailua ku aina. Aika kulu kyl nopeesti. Siinä järkkärit tuli tekemään meistä semmosen kapeen jonon aitojen kanssa. Plaaa no sit kahelta päästiin sisään ja tällä kertaa onneks tosi vaivattomasti, hyvästi tavastian ensirynnimiset ja puristuksiin jäämiset! Pääsin tasan samaan paikkaan ku maaliskuussa, eli eturiviin keskelle :DD


Lämppärinä oli Philadelphia Dynamite, joukko nuoria jätkiä tai siis poikia. Ihan hyvin ne veti pari omaa biisii ja sit jotai punk-covereit mm. Blitzkrieg Bop ja Should I Stay Or Should I Go. Ne oli jotenki huvittavan olosia, ku ne oli niin pieniä ja lapsen näkösiä etten oikee tienny oisko niille pitäny hymyillä vai nauraa.. :D Ehkä ku ne siitä vähän kasvaa ni sitte voin miettiä uudestaan, mut iha hyvissä lähtökuopissa ne urallaan on kun noin nuorina olivat jo alottaneet.


Se puoltuntinen lämppärin ja MM-bandin välillä oli kuolettavan pitkä, ainaki ku tuli kaks kertaa minuutissa kyylättyä puhelimen kelloa eikä aika tuntunu kuluvan millään. No sit tää varsinainen keikka alko ja settilistaan kuulu aikalailla kaikki perusrallit, mut While You Were Lookin At Me lämmitti jotenki kovasti mieltä. Kuten tavallista, tavastian keikka oli hikistä riehumista alusta loppuun. Sain jopa jossain vaiheessa Dregenin hikeä suoraan suuhuni, hyi saatana :'D


Keikka loppu ja jäi hyvä fiilis, tällä kertaa lantioluut huus ainoastaan hallelujaa siihe lavaan nojaamisen jäliltä. Eikun vaa suoraan kamppiin murkinaostoksille ja metrolla ruoholahteen. Olin tasan kerran kattonu kartalta ja painanu mieleen et metroasemalta käännytään vasemmalle ja kävellää jotai puol kilometrii. No, näillä eväillä me sit löydettii aika kivuttomasti ruoholahden nutalle, etuajassa.


Urja jo vähä lämppäili lavalla ni me etittii pimee nurkka salista ja lösähettiin sohville. Viimestään siinä vaiheessa mä tajusin et mä olin IHAN poikki. Fiilis oli katossa henkisesti mut silti must tuntu ku en ois nukkunu viikkoon, vaik kello oli vasta vajaa kuus. Vaihettiin siinä pikasesti kuulumiset Eliaksen kanssa, ja sit rupesin päiväunille. Turkki peitoks ja Sixx A.M.ia kuunnellessa mesta kajareista soitettuna, eihän siinä saanu nukuttua mut levättyä ainakin. Välillä en voinu ku hymyillä, rakastan keikkojen jälkeistä euforiaa :)


No sit siin seiskalta Urja alotteli ja mä raahasin itteni sinne lavan edustalle johonki. Keikka oli tosi jees ja silleen mut vittu mua väsytti niin saatanasti etten meinannu pysyy ees pystyssä! Olin ihan sammumispisteessä, ni en oikeen päässy siihen keikkaan kunnolla enää messiin vaik fiilareis olinki. Sitä se teettää ku testaa kroppansa rajoja ensin hikisellä klubikeikalla ja sieltä suoraan seuraavalle.


Melkeen heti Urjan jälkeen me sit lähettiin jo keskustaa päin, kaivelin piilarit pois päästä siinä pesemättä käsiä ja loppuillan silmät punottiki aika lahjakkaasti. Oh god olin ihan pulin näköne ku huojuin väsymyksestä ja olin vähä kärsineen näköne muutenki.. Bussi tuli vähä ennen ysii ja olin himassa vähä ennen puolta kymmenee. Nopeesti pesin vaan meikit pois ja suoraan nukkumaan. Ja nukuinki melekosen sikeesti sen yön, väsytti huolella tosiaan :D Saa nähä lähetäänkö keskiviikkona kattoo Urjaa arabiaan nyt seuraavaks.


Ps. Nyt ei jaksa ajatella kuvia, kestäkää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti