Michael Monroe @ Virgin Oil, 20.4.2013

VLLÖÖÖÖÄÄÄ oi että mun on pakko sanoo että eilinen oli paras ilta pitkään aikaan! Tai no, paras ilta sitten Slashin keikan. No kyllä siitä alkaa olla liiankin pitkä aika.. :( Okei takasin tähän keikkaan, oli huisin hauskaa ja hullu meininki ja silleen, nyt on paljon kuviakin!

Lähin himasta vähän ennen neljää ja Virgin Oililla Willu ja Mira ootteli mua kun saavuin ennen puolta viittä. Siinä sitte alko hengailu jeejee. Jossai vaihees Marjut tuli kans siihe ja kävin sen kans ostaa tiimarista perikortit. Sit pari kiekkaa ristiseiskaa ja taas mietittii et mitäs nyt. Sit vallan loistava vihree ilmapallo ilmesty ku salama kirkkaalta taivaalta siihe ja Mira teki siit mun karikatyyrin, josta tuli oikein näkönen!

No sit me lähetettii toi Heidipallo maailmalle. Tuuli nii mukavasti, et me seurattii varmaa yli puol tuntii ton pallon liikkeitä herkeemättä. Hulluilla halvat huvit, ja idiooteilla ilmaiset.. Sit Heidipallo otti ja lähti kohti manskuu, auto joutu jarruttaa ja poks. Heidipallo jäi auton alle ja ruumis retkotti autotien ja ratikkakaistan välillä :(

Se siitä huvista. Sit uhkas tulla jo kylmä ja lähettii Miran ja Willun kans suuntaa mäkkäriin. No sielä me mupellettiin hetki ja käytiin vessassa, sitten takasin. Vaihettii leirintäpaikkaa sinne katokseen tuhkiksien viereen, ja fiksuna tyttönä kävin kysymässä luvan terassin vilttien lainaamiseen. Tulivat tarpeeseen, ah <3 Bändiläiset sitte käveli siitä ohi ja lähti taksille jonnekin teille tietämättömille...

Paikalle valu pikkuhiljaa Karin, Venla, Satu, Hanna ja Aura. Sit me pelattii ristiseiskaa siinä portailla. Maailman loistavin ajantappo jonotuksiin, pelikortit on välttämättömät. Marjut luki Sue-lehtiä, josta tajusin repästä kannen irti ja ruveta kaivertamaan kansikuvan ukon silmien kohalle reikiä. Sitten ilmaantu hulvaton idea kivoista naamareista, ja Miran kanssa fiksuina tyttöinä otettiin käytäntöön nämä upeet naamarit.

Aateltii Jossai vaiheessa keksittiin et hei meillähän oli saippuakuplia mukana. No eikun järjetöntä kuplasotaa sitten, ringissä istuttiin ja välillä niitä kuplia syötiin tai tökittiin elävältä. Sitte otettiin kupposet kahvia jotka kuriirit meille kävi mäkkäristä, mutta se jäi pahasti kesken kun pitikin siirtyä sisälle... Ei muuten ikinä ole käynyt ennen näin että ovi on avattu niin etten ole huomannut :D

No sisällä narikka, kahvit kitaan ja jonoon clubin oville. Kymmeneltä päästiin sitten sisälle, ja eturivi keskellä. No sitten alkokin pohtiminen et mitäs tässä nyt vielä kaks tuntia... Ja porukkaa ei siis meijän eturiviläisten lisäks ollu siin vaihees nimekskää. Nii, kuka hullu sinne nyt menis ku tietää ettei bändi soita vielä pitkään aikaan? No tietenkin ne jotka sen eniten haluaa nähdä!

Pistettiin sit Miran kans jalalla koreasti, käytiin läpi kaikkea tiputanssista valsseihin siinä discopallon loisteessa. Yhentoista maissa sitten Mervi koputti olkapäätä kun nähtiin ekaa kertaa, ja juteltiin hetki siinä mukavia. Sitten mun piti siirtyä takasin eturiviin etten menettäis paikkaa siitä. Vajaa tunnin odottelu rupes väsyttää helvetisti, hyvä etten nukkunut siinä kajarin päällä...

Sitte bändi tulee lavalle, ei introa, vaan suoraan tähän uuteen sinkkubiisiin. Olin jonotuksessa muistaakseni sanonut että toimisi loistavasti alotusbiisinä, ja niinhän tämä oli! Ballad Of The Lower East Side eli tutummin BOTLES (hehe :D) tai halleluuja-biisi on tullut hyvinkin tutuksi näinä parina päivinä kun sitä on kerennyt repeatilla kuuntelemaan.

Keikka sujui mukavasti, show oli loistava kuten aina. Myös toinen uusi biisi kuultiin, joka kantoi samaa nimeä kuin tuleva albumi. Nää kaks maistiaista riitti mut vakuuttamaan että syksyyn kannattaa todellakin odottaa! Loppusetti olikin samaa vanhaa tuttua, mutta piristävästi biisien järjestys ei ollut ihan tavanomainen. En enää edes jaksaisi mainita näitä perusjuttuja että monroe astui mun sormille taas ja sen heiluttaessa mikkiä ilmassa mikistä tietysti roisku kaikki hikinorot suoraa mun naamalle, puhumattakaan siitä kun sen varpaat oli 5 cm päässä mun suusta sen seistessä kajarin päällä ja ruoski mikin johdolla mun naamaa. Tää on sitä oikeeta keikkatunnelmaa! Setti:

Ballad Of The Lower East Side

'78

Nothin's Alright

Trick Of The Wrist

Modern Day Miracle

Got Blood?

All You Need

Horns & Halos

Motorvatin

Hammersmith Palais

Bombs Away

Malibu Beach Nightmare

Dead, Jail Or Rock n Roll

---

Back To Mystery City

Taxi Driver

Ain't Nothin To Do

Feel Alright

Ryydyttävän shown jälkeen sitten pärähti Welcome To The Jungle soimaan, ja afterpartyt oli virallisesti mun osalta siinä vaiheessa alkaneet. Näin jälkeenpäin aateltuna lasinsiruilla riehuminen ja tanssiminen on ehkä vähän vaarallista, mutta voihan porkkanaankin tukehtua. Dancing on glass, sehän on bloginkin nimi, right? Merville kiitos hulvattomista riehumiskuvista!

Ryhmäripaskaa

Riehuminen on parasta. Välillä oli pakko käydä tankkaamassa nesteytystä, onneks siellä oli jäillä varustettu vesitankki. Sit bongattiin yhtäkkii Sami staffin ovella ja tietysti juostiin juttelemaan. Tovi siinä oltiin ja hain Mervinkin siihen. Jonkin ajan päästä se hävis takas bäkkärille ja istuin sitten penkille siihe DJ-pöydän viereen ja kysyin et voisko laittaa lisää gunnareita. Siinä odotellessa myös Steve putkahti paikalle ja tuli heti avosylin vastaan kyselemään meiltä kuulumisia. Höpöteltiin siinä myös niitä näitä, oli tosi mukavaa jutella näiden jätkien kanssa pitkästä aikaa! Jossain vaiheessa mun oli kyllä pakko jättää Steve muiden fanien syleilyyn, koska DJ toteutti mun toiveen kun kuulin ekat sävelet Nightrainista... Ja taas mentiin.

Sitte nää muut lähtiki jo lipettiin niin mä jäin Mervin kanssa oottelemaan josko ite Monroe ois tullut paikalle. No loppujenlopuks kaikki muut paitsi MM kävi moikkaamassa meitä vielä kertaalleen kun poistuivat paikalta. Päätettiin mekin sitten lähteä hipsimään himaan päin kun kello oli jo kolme, ja narikassa kuulin kyllä erikoisimman iskulauseen tähän asti. Vai voiko lohilaatikon tarjoaminen olla edes iskulause? :D

Rauttiksella sitten huomattiin karu totuus että seuraava juna tulee vasta aamukuudelta. Päätettiin sitten mennä taksijonon jatkoksi. Mietittiin myös ettei meistä ollut yhtään yhteistä kuvaa illalta, joten annettiin tuntemattomaks jääneen naisen hoitaa tääkin vääryys pois alta :)

Himassa olin vähän ennen neljää. Voin sanoa että ensimmäistä kertaa elämäni aikana mulla oli selvinpäin OIKEESTI sellanen olo ku oisin ollu täysin jurrissa. Aavistuksen huono olo johtu varmasti köyhästä syömisestä, ja keikka oli imeny musta mehut ja sitten olin vielä mennyt ja riehunut ja pyörinyt sen pari tuntia. Tulos oli etten meinannut pystyssä pysyä, joka paikka mustelmilla ja ajatus kävi niin hitaalla että huhhuh. Piilarit oli sumentanu puolet näkökyvystä, joten mahollisimman nopeesti sitten valmistauduin petiin ja nukuin..... Ruhtinaalliset 4 tunnin yöunet. Älkää vittu kysykö miten onnistun heräämään sitten puol yheksältä, kyse onki mun ainutlaatusen loistavasta unirytmistä. Loistava keikka!