torstai 3. toukokuuta 2012

Judas Priest @ Jäähalli 22.4.2012

HUOMHUOM tajusin vasta nytten etten ollu koskaa tän tekstin kohalla painanu julkase-nappia, joten tää tulee nyt myöhässä :DDD Kirjotettu siis 23.4. maanantaina.

Aijaijai oli kyllä aivan loistava viikonloppu! Eilen aamulla ei ollut kyllä yhtään fiilistä lähtee keikalle, harvinaista kyllä. Ois tehny mieli vaa jäähä makaa sänkyyn koko päiväks. No sit sain siin meikkailtuu ja puettuu päälle ja lähin kahen jälkee junalle ja treffasin Alissan sit junas.


Stadin päässä jäätii venaa elielille Samii. Höpötettii mukavia ja nautittiin auringosta ja ihanasta säästä, eihän sitä auttanut kuin juhlistaa kunnon pehmiksellä! Jätskien jälkee Sami sit ilmaantu mestoille ja lähettii dösäl jäähallille. Joskus puol neljän mais sit istahettii Iidan ja Kaisan seuraan sinne jäähallin pihaan venaamaan. 
Aika meni loppujelopuks tosi nopeesti ku oli lämmin ja tällei, kävin ostaa elämäni ekaa kertaa nuggetit rokkimäkistä iha ite itelleni :D Oon tähä mennes aina vaa pölliny kavereilta, mut tulipa tehtyä nyt tämäkin.

Seiskalt päästii sit sisää ekojen joukos ja lampsittii Alissan kans iha rauhassa lavan eteen. Oltiin siin jossai 5. rivissä suurinpiirtein aika oikees laidas, mut mulle oli periaattees ihan sama kuhan vaa nään bändin ku ei oikee jaksanu :DD Ennen Hammerfallia soitettii iha vitun hyvii välimusii (mm. Quiet Riotia, Metallicaa, Def Leppardia, AC/DC, Nightwish, Viikate...), ja me laulettii Alissan ja Kaisan kans niitä kuivakaraokena. Tunti kulu siinäki vilkkaasti ja sit alottiki jo lämppäri.


Hammerfall oli mulle käytönnössä uus tuttavuus, en oo aikasemmin kuunnellut oikeestaan ollenkaan. Vika biisi tais olla semmonen minkä tunnistin, Hearts On Fire. Oli ihan jees bändi, muttei nyt iskenyt varsinaisesti kovin kummosesti. Kyllähän sitä siinä katsoi lämppärinä :) Hammerfallin settilista:


Any Means Necessary
Heeding The Call
Renegade
B.Y.H.
Blood Bound
Last Man Standing
Let The Hammer Fall
One More Time
Hearts On Fire

Hammerfall lopetti 20.45 ja alko tuskanen puoltuntinen venaten pääesiintyjää. Vihdoin ja viimein Priest valtas lavan ja siihe eteen tuli melkonen paine joka kesti taukoomattomana varmaan vähintään sen 5 ekan biisin ajan. Yleisesti ottaen Priest on aivan loistavas kunnos etenki livenä, tunnelma oli katossa alusta loppuun. Jäi ehottomasti ikimuistosimpien keikkamuistojen joukkoon! Pitkin keikkaa siirryttii Alissan kans aina vaa keskemmälle ja eteenpäi. Loppujen lopuks olin kaks vikaa biisiä eturivissä ihan keskellä, voi sitä menoo ja meininkii. Kiitos sille ihanalle karvajalkaselle miehelle siinä mun edessä joka kiltisti kysy multa et tahonko eturiviin. Vittu tahonko? :DD Olin enemmän ku kiitollinen siitä mahollisuudesta, tosi harvoin joku on vapaaehtosesti kohtelias varsinkaan keikoilla. Tää soi mulle mahdollisuuden olla kontaktissa pändin kanssa, Glenn tuli ja ojens plekun mun käteen :) Sain basistin plekun kans ku järkkäri noukki maasta. Judas Priestin settilista:


Rapid Fire
Metal Gods
Heading Out to the Highway
Judas Rising
Starbreaker
Victim Of Changes
Never Satisfied
Diamonds & Rust
Prophecy
Night Crawler
Turbo Lover
Beyond the Realms of Death
The Sentinel
Blood Red Skies
The Green Manalishi (With the Two Pronged Crown)
Breaking The Law
Painkiller


The Hellion
Electric Eye
Hell Bent For Leather
You've Got Another Thing Coming
Living After Midnight


Breaking The Lawin laulo pelkästään yleisö, ja se oli oikeestaan aika hienoo. Tai no mikä ei ois ollu sinä iltana. Keikka loppu vähä ennen puoltayötä, kävelin rokkimäkkiin ostaa juotavaa ja näin Iidan ja Kaisan siel. Venattii Samin ja Alissan saapumista ja lähettii Kaisan kyydeil himaan.


3 kommenttia:

  1. Kiva blogi sulla ja säkin priestiä kattomassa, oli kyllä upee keikka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tottakai Priest täyty nähä! Ja kiitos :)

      Poista
  2. Jaahas, etin kuvia Priestin keikalta ja eksyin tänne. Joko siellä oli useampi kohtelias karvatassu eturivissä antamassa tilaa näteille tytöille, tai sit maailma on vaan tosi pieni paikka. Jos se nyt olin minä, niin jösses kuinka mukava tietää tehneensä jonkun illasta entistäkin paremman, vaikkei sitä koskaan oltaiskaan enää tekemisissä, kiitos. Jokatapauksessa, jatka samaa mallia, rokkityttöjä ei voi ikinä olla liika!

    VastaaPoista